"What to do" - List

Ilman kannustusta en saa paljoa aikaan, mutta viime viikonloppuna päätin tehdä itselleni listan. Listasin ylös itselleni asioita, tavoitteita, mitä minun tulisi saavuttaa niinä muutamana vapaa päivänäni. Listasin ylös mm. seuraavia asioita:

• Pese pyykkiä
• Lakkaa kynnet
• Siivoa (imuroi, luuttua)
• lue avoimen yliopiston kurssukirjoja.
• etsi kappale äidinkielentunnille
• lajittele ja laita postcrossing kortit kansioon
• kysele M:lta dyykkaamisesta (dokumenttikurssia varten)

Onnistuin tekemään suurimman osan listaamistani asioista, vaikka nukuinkin pitkään. (Olin keränny taas vaihteeksi kunnon annoksen univelkaa, enkä ole vieläkään nukkunu niitä kaikkia pois.)  

 

Lauantaina sain aikaiseksi mm. luettua hieman kirjaa "Viestinnän vallassa", siivoiltua ja lakattua kynteni. Kynsien kanssa aikaa tulikin käytettyä hieman enemmän, sillä käytin Konad - Nail art - settiä ja jopa innostuin lisäilemään muutaman koristekivenkin kynsiini. Miun oli myös tarkoitus piipahtaa Anttilassa, mut olin hukannut ajan tajun, ja kun sit viimein seisoin kaupan eessä oli kello 17.59 ja kauppa oli sulkemassa tasalta. Tulipahan käytyä ainakin kävelyllä.

     Sunnuntaina päätin kääntyä pyykkien puoleen, mut en ollu ottanu huomioon, et miun olis pitäny varata pyykkivuoro. Kun menin sinne alas, kone ei ollu päällä, eikä pyykkituvassa näkyny elon merkkejä. En kuitenkaa kehannu alkaa pestä siel omiani, jos joku sinne sit ilmaantuis ja huomais et joku pesee siel hänen vuorollaan pyykkiä. 

    Siispä pyykinpesu jäi, mut varasin ainakin vuoron itselleni. Koska en voinut pestä pyykkiä, päätin  lajitella postcrossingin kortit joita en ollut vielä ehtinyt laittaa kansioon. (Jos et tiedä mist puhun mee tähän osotteesee: http://www.postcrossing.com/ ) Miulle oli kertyny aikamoinen kasa kortteja, mut niitten lajittelu on mukavaa puuhaa, joten laitoin musiikkia taustalle ja istahin kansioineni, korttitarroineni ja kortteineni sängylle lajittelemaa. Homma tyssäs tosin jo yheksän kortin jälkee ku miun korttiteipit loppu. Käytän siis semmosia valokuville tarkotettuja kulmatarroja, jollon voin lukee kortteja viel myöhemmin. Kelloki tais siin vaiheessa olla niin paljon, et en voinu niit kaupast hakee lisää.

     Loppu illan istuin koneella ja kysyin sit jossain välissä kaverilta muutaman kysymyksen dyykkauksesta, kuten olin luvannu dokumenttikurssin tunnilla ryhmäläisilleni. Vastauksia sainki ison kasan ja laitoin ne sit wordiin ja facebookkiin, meijen ryhmän omalle sivulle. Äidinkielen tuntia varten etin kans Nellin Pidä musta kii -kappaleen sanat. Oli soinu sekin kappale jo useemman päivän päässä. 

Viikonloppu meni siis listan juttuja tehdessä, vaikka en ihan kaikkee saanu tehtyä. Sen listan tekeminen kuitenki autto, koska heti ku mietin mitä tehä, oli helppo muistuttaa itteään mitä oli suunitellu, et pitäs saada tehtyä. Tän illan listalla miulla on enää yks asia ja se on:

• Paina pää tyynyyn ja nuku!

Joten hyvät yöt!

Hetki journalismiopiskelijoiden seurassa

Olipa kerran Tuija, joka tuli esittelemään journalismilinjan opiskelijoille omaa journalismi historiaansa. Tuija oli ruskeatukkainen ja hänellä oli silmälasit. Hän istui luokan edessä ja puhui hiljaa. Aluksi hänen paitansa sai enemmän huomiota kuin hänen sanomisensa.

      Journalistiopiskelijat istuivat hiljaa ja höristelivät korviaan Tuijan kertoessa omaa opiskelutaustaansa lukiosta yliopistoon.  Hänen puhuessaan auringon säteet poukkoilivat tämän kasvoilla ja paistoivat ikävästi suoraan silmiin. Hetken istuskeltuaan luokan edessä, Tuija pelastautui opettajan pöydän ja kannettavan ääreen, josta hän taikoi valkokankaalle diaesityksen opiskelijoiden ihmeteltäväksi.

       Hiljainen puhe jatkui diojen vaihtuessa ja aiheen siirtyessä työharjoittelun hyödyistä neuvoihin kuinka päästä yliopistoon. Journalistiopiskelijat hymisivät itsekseen ja kuuntelivat vaisuina, kuinka Tuija, toimittajaksi tai pääministeriksi unelmoinut Lahtelaistyttö, oli alkanut saavuttaa unelmiaan. Tuijan harjoittelut ainakin neljässä eri lehdessä ja sisältä pursuava mielenkiinto toimittajan työtä kohtaan, sekä innosti, että lannisti kuuntelijoita.

       Vinkkejä sateli niin siihen kuinka hyödyntää vuosi opistossa, opiskelemaan hakemiseen, kuin työhaastatteluihin valmistautumiseenkin. Oppilaat höristelivät korviaan ja yrittivät painaa pääasiat mieleensä. Osan kynä viuhui paperin yllä nopeaa tahtia ja toisen sormet lensivät näppäimistöllä muistiinpanoja tehdessä. Osa päätti luottaa muistiinsa ja keskittyi vain kuuntelemaan Tuijan tasaista ja hiljaista ääntä, joka kantautui hennosti, jopa luokan takaosiin.

       Luokka lämpeni kysymyksille diojen loputtua synnyttäen pieniä keskusteluja. Tuija kuunteli rauhallisesti opettajan pöydän ääressä istuen ja vastasi parhaansa mukaan. Hän neuvoi kyselemään haastateltavilta rohkeasti tarkennuksia ja olemaan ujostelematta. Ei pitäisi pelätä olevansa amatööri. Muutama kuuntelija kiemurteli hetken kiusaantuneena paikallaan ja pohti kuinka suhtautua itseensä muuna kuin amatöörinä.  

      Kello tikitti eteenpäin ja keskustelu alkoi tyrehtyä, kun kuuntelijat kokivat saaneensa mieleensä ponnahtaneisiin kysymyksiin vastauksia. Ei mennyt kauaa, kun opettaja ilmoitti kahvitauon alkaneen. Tuoleihinsa juurtuneet oppilaat nousivat jäykkinä ylös paikoiltaan ja raajojaan venytellen lähtivät raahautumaan ruokalaa kohti. Heidän päässään pyörivät kuinka ihmisiin tutustuminen on kannattavaa ja mielikuvituksen ruokkiminen tuottavaa. Taskuissaan heiltä löytyi nyt tietoa miten jahdata unelmiaan toimittajana ja tieto kuinka hyödyllistä on tarttua tilaisuuksiin.

       Tuija istuutui kahvipöytään oppilaiden ja opettajan seuraan. Hieman epävirallisemmin luokassa alkaneet keskustelut jatkuivat, mutta aika tuli vastaan. Tuija kokosi tavaransa kasaan, käveli jo ulko-ovea kohti, ja kipaisi vielä ennen lähtöään hakemaan luokaan unohtuneet kuulokkeensa. Inspiroituaan ja ruokittuaan journalistiopiskelijoiden tiedonnälkää, hän poistui hyvillä mielin Vuorikadun varressa olevasta koulurakennuksesta ja laittoi jalkaa toisen eteen.