torstai 3. lokakuuta 2013

Hetki journalismiopiskelijoiden seurassa

Olipa kerran Tuija, joka tuli esittelemään journalismilinjan opiskelijoille omaa journalismi historiaansa. Tuija oli ruskeatukkainen ja hänellä oli silmälasit. Hän istui luokan edessä ja puhui hiljaa. Aluksi hänen paitansa sai enemmän huomiota kuin hänen sanomisensa.
      Journalistiopiskelijat istuivat hiljaa ja höristelivät korviaan Tuijan kertoessa omaa opiskelutaustaansa lukiosta yliopistoon.  Hänen puhuessaan auringon säteet poukkoilivat tämän kasvoilla ja paistoivat ikävästi suoraan silmiin. Hetken istuskeltuaan luokan edessä, Tuija pelastautui opettajan pöydän ja kannettavan ääreen, josta hän taikoi valkokankaalle diaesityksen opiskelijoiden ihmeteltäväksi.
       Hiljainen puhe jatkui diojen vaihtuessa ja aiheen siirtyessä työharjoittelun hyödyistä neuvoihin kuinka päästä yliopistoon. Journalistiopiskelijat hymisivät itsekseen ja kuuntelivat vaisuina, kuinka Tuija, toimittajaksi tai pääministeriksi unelmoinut Lahtelaistyttö, oli alkanut saavuttaa unelmiaan. Tuijan harjoittelut ainakin neljässä eri lehdessä ja sisältä pursuava mielenkiinto toimittajan työtä kohtaan, sekä innosti, että lannisti kuuntelijoita.
       Vinkkejä sateli niin siihen kuinka hyödyntää vuosi opistossa, opiskelemaan hakemiseen, kuin työhaastatteluihin valmistautumiseenkin. Oppilaat höristelivät korviaan ja yrittivät painaa pääasiat mieleensä. Osan kynä viuhui paperin yllä nopeaa tahtia ja toisen sormet lensivät näppäimistöllä muistiinpanoja tehdessä. Osa päätti luottaa muistiinsa ja keskittyi vain kuuntelemaan Tuijan tasaista ja hiljaista ääntä, joka kantautui hennosti, jopa luokan takaosiin.
       Luokka lämpeni kysymyksille diojen loputtua synnyttäen pieniä keskusteluja. Tuija kuunteli rauhallisesti opettajan pöydän ääressä istuen ja vastasi parhaansa mukaan. Hän neuvoi kyselemään haastateltavilta rohkeasti tarkennuksia ja olemaan ujostelematta. Ei pitäisi pelätä olevansa amatööri. Muutama kuuntelija kiemurteli hetken kiusaantuneena paikallaan ja pohti kuinka suhtautua itseensä muuna kuin amatöörinä.  
      Kello tikitti eteenpäin ja keskustelu alkoi tyrehtyä, kun kuuntelijat kokivat saaneensa mieleensä ponnahtaneisiin kysymyksiin vastauksia. Ei mennyt kauaa, kun opettaja ilmoitti kahvitauon alkaneen. Tuoleihinsa juurtuneet oppilaat nousivat jäykkinä ylös paikoiltaan ja raajojaan venytellen lähtivät raahautumaan ruokalaa kohti. Heidän päässään pyörivät kuinka ihmisiin tutustuminen on kannattavaa ja mielikuvituksen ruokkiminen tuottavaa. Taskuissaan heiltä löytyi nyt tietoa miten jahdata unelmiaan toimittajana ja tieto kuinka hyödyllistä on tarttua tilaisuuksiin.

       Tuija istuutui kahvipöytään oppilaiden ja opettajan seuraan. Hieman epävirallisemmin luokassa alkaneet keskustelut jatkuivat, mutta aika tuli vastaan. Tuija kokosi tavaransa kasaan, käveli jo ulko-ovea kohti, ja kipaisi vielä ennen lähtöään hakemaan luokaan unohtuneet kuulokkeensa. Inspiroituaan ja ruokittuaan journalistiopiskelijoiden tiedonnälkää, hän poistui hyvillä mielin Vuorikadun varressa olevasta koulurakennuksesta ja laittoi jalkaa toisen eteen.

2 kommenttia: