Aamulla herätyksen pärähtäessä soimaan olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia, mutta vastuuntuntoisena ihmisenä nousin silti ja siristelin silmiäni verhojen läpikuultavassa valossa.
Nyt kolmantena koulupäivänä (ja aamuna) huomaa kuinka oma unirytmi on tullut pilattua täysin kesän aikana. En toki voi väittää etteikö se olisi ollut jo viime talvena hieman sekaisin ja pahempaan päin mitä pidemmälle keväässä päästiin. Nyt olisi kuitenkin aika siirtää iltarutiinia oikeaan suuntaan ja siten herätä pirteämpänä aamulla. Eiköhän tämä vielä tästä, vaikka vielä aamut tuntuvat muutenkin oudoilta, kun ei ole oppinut asuntolalla heräilemään.
Olen voinut ilokseni huomata, että meidän opiskelijoiden välillä syntyy erilasia keskusteluita, joihin on vaihtevasti helppo tai vaikea osallistua. Välillä mielessä on jokin aiheeseen liittyvä mielipide tai tiedonjyvä, mutta aiheen liikkuessa pikajunan lailla seuraavasta aiheesta seuraavaan, tyydyn pohdiskelemaan omassa mielessäni ja avaan suuni vasta kun huomaan raon keskustelussa.
On myös ollut ilo huomata kuinka luontevalta blogin kirjoittaminen tuntuu, vaikka ennen olen lähinnä kirjoitellut kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa. Nyt voin ilokseni ilmoittaa tämän olevan jo kolmas postaukseni kolmen päivän sisään. Ei lainkaan paha sanoisin. Taidan yrittää jatkaa samaan malliin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti