tiistai 20. elokuuta 2013

Hyvä/paha sosiaalinen media

Koulu alkoi siis eilen, mutta erityisemmin siltä ei vielä ole tuntunut, kun tämänkin päivä oppitunneilla sai vapaasti, ja opettajan pyynnöstä seikkailla netin ihmeellisessä maailmassa. Tunnin ensimmäinen tehtävä oli luoda blogi, mutta koska olin sen jo reippaana tyttönä tehnyt edellisenä iltana, tyydyin ensin hiomaan ja korjaamaan muutaman kirjoitusvirheen edellisestä julkaisustani. Sitten aloin painimaa (myös opettajan pyynnöstä) Twitter-tilin kanssa, jonka tekeminen muuttui ihmeen hankalaksi, kun koneella kyseiselle sivulle kirjautuminen ei onnistunutkaan. Onnekseni (?) voin todeta omistavani älypuhelimen, jossa kirjautuminen jostain maagisesta syystä onnistui heti ensi yrittämällä.
    Nyt tämä tyttö on siis Twitterissä, eikä ole ollenkaan varma oppiiko sitä käyttämään. Tekninen puoli tuskin tulee olemaan suurin este, vaan se että sinne pitäisi myös joskus eksyä katselemaan seuraamiensa ihmisten päivityksiä. Yksinkertaisinta olisi tietysti seurailla tapahtumia puhelimen välityksellä, sillä se minulla on aina mukana. Ongelmaksi voisi kuitenkin muodostua tämä nyky-yhteisön jo huomaama ongelma: Naama liimautuu näyttöön, oli kyseessä puhelin, tietokone tai telkkari. Eikä silläkään tunnu olevan väliä oletko sitten kotona, koulussa, töissä vai matkoilla.
     En ole teknogian vastainen ihminen, ja tuskin sellaiseksi olen muuttumassakaan, mutta kun luokkalaisistani kaksi paljastuivat facebookin vastaisiksi, tuli mietittyä uudelleen omaa suhdettaan sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan. Omat iltani kuluvat suureksi osaksi koneen ääressä istumassa, mutta en sanoisi eristäväni itseäni muista ihmisistä, vaikka vanhempi sukupolvi välillä asian ottaakin puheeksi. "Menisit välillä ulos." on varmasti tuttu kommentti kaikille, jotka ovat jumahtaneet koneen ääreen useammaksi tunniksi.
     Sosiaalinen media, kuten facebook ja twitter, ovat mielestäni upeita keinoja pitää yhteyttä ystäviin ja oppia uusia asioita maailmasta. Tietysti voimme kyseenalaistaan sen, onko meidän oltava facebookissa 24/7, vai riittääkö 15 minuutin pikainen vilkaisu päivän annokseksi.
     Itse käytän facebookkia keinona pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei tulisi puhuttua puhelimessa, ja joiden tapaaminen on vaikeaa suuren välimatkan takia. Myös blogi toimii keinona viestiä muiden kanssa, ja voi jopa säästää aikaani, kun minun ei tarvitse selittää päivän tapahtumia uudellee sekä siskolleni, parhaalle kaverilleni ja serkulleni. Kaiken sen uudelleen kirjoittamisen sijaan voin yksinkertaisesti ohjata heidän blogiini ja pyytää sitten kommentoimaan tapahtumia.

Koska aikasemmin tunnustin istuneeni koneen ääressä aamulla selaillen Twitteriä ja blogeja, voisi joku päätellä minun istuneen koneen ääressä koko päivän. Sen sijaan olen ehtinyt tänään käydä Lahden keskustassa kuuntelemassa "Runoja Patsailla"- kävelykierrosta ja pelaamaan biljardia neljä peliä. (joista muuten voitin kaikki neljä!) Olen myös ehtinyt puhua puhelimessa hyvän ystäväni L:n kanssa, jonka kanssa myös suunnittelimme näkevämme huomenna.
    Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että seuraavat muutamat tunnit olen suunnitellut käyttäväni netin parissa, selailemalla facebookkia, juttelemalla skypessä, katsomalla ohjelmia ja pelailemalla muutamia minipelejä. Tämän sanottuani joudun todella harkitsemaan, jos kirjan lukeminen olisikin paljon parempi valinta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti