Opettaja kehotti meitä jokaista keräämään artikkeleita ja linkkejä sivuille, jotka käsittelisivät jotakin aihetta, johon voisimme erikoistua. Olen itse kiinostunut monista asioista, mutta varsin pinta puolisesti. Ahdistun, kun joudun penkomaan lisätietoja aiheesta, joka kyllä kiinostaa minua suuresti, mutta jonka toisaalta haluan pysyä hieman tuntemattomana. Se jonkun asteinen tuntemattomuus kai tekee asioista mystisiä, ja siten mielenkiintoisia.
Haluankin tunnustaa jotain; kyllästyn asioihin nopeasti. Ystäväni ovat olleen saman bändin faneja jo useamman vuoden ja omistavatkin levyjä, fanipaitoja, sekä ovat käyneet katsomassa starojaan keikoilla. Minulla ei ole koskaan ollut lempibändiä, jonka levyt ja fanipaidat olisin ostanut, tai jonka keikalle olisin mennyt. Minulla on toki aina ollut jokin bändi josta sillä hetkellä olen pitänyt muita enemmän, mutta parin kuukauden jälkeen mielenkiintoni on lopahtanut. Mikä meni vikaan? Ei välttämättä mikään.
On hämmästyttävää, että olen ollut nyt jo useamman vuoden Englantilaisen Hurts-bändin fani. Omistan jopa kaksi heidän levyään, joita kuuntelen varsin usein. Olen myös ollut jo muutaman vuoden aasialaisten draamojen ystävä, ja vielä useamman vuoden olen kuluttanut mangan ja animen maailmassa. Kiinostukseni draamojen ja animeiden kotimaihinkin on vuosien myötä vain kasvanut minulle tavallisen lopahtamisen sijaan. Vuosi sitten tartuin jopa japanin kielen oppikirjaan ja opiskelin kyseisen kielen alkeet.
Palataan kuitenkin takaisin opettajani kehotukseen. Valitsenko siis aiheekseni Aasian? Tarkennanko aihepiirini Japaniin, Koreoihin, Kiinaan ja Taiwaniin? Valitsenko vain yhden maan? Keskitynkö kaikkia maita yhdistävään piirteeseen, joka esiintyy länsimaissa täysin eritavalla, kuten kauneusihanteet? Mihin vedän rajan, kun Aasia on niin suuri ja mielenkiintoinen?
Tällä hetkellä en osaa vastata omiin kysymyksiini. Vain ajan kanssa voin tietää mikä on se joka kiinostaa minua eniten. Kykenenkö edes olemaan innostunut samasta aiheesta pidemmän aikaa?
Juuri nyt olen omistanut aikaani kirjalle, joka kertoo elämästä Pohjois-Koreassa. Kommunismia ihailevan maan kansalaisten kertomat tarinat ovat karuja ja epätodellisia, mutta aina lukiessani haluan tietää lisää. Miksi maan johto antaa kansalaisiensa kuolla nälkään? Miksi kansa joka kärsii, ei nouse johtajaansa vastaan? Miksi ei ole tapahtunut vallankumousta?
Epäilen kuitenkin yhä, että jos menen hetkellisesti kiinostavan aiheen kanssa, tulen kuukauden, ehkä jo viikon päästä olemaan lopen kyllästynyt aiheeseeni. Onkin parempi todeta, että aiheenani on Aasia, kirjoitin sitten Jättipandoista, korealaisen pop-laulajan kauneusleikkauksesta tai Japanin työkulttuurista.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti