Eli oon nuorin lapsi kolmesta ja miulla on isosisko ja -veli. Asuin lapsuuteni Etelä-Karjalassa pienellä paikkakunnalla X ja viihdyin hyvin. Miulla oli paljon kavereita ja ei erityisemmin mitää epämielyttäviä muistoja siltä ajalta. Tän miun miellyttävän ja ilosen lapsuuden pirsto tosin miun vanhempien ero.
Miun äiti ja iskä eros ja muutin äitin kanssa, äitin töitten takia, toiselle paikkakunnalle Y. Miun vanhemmat sisarukset jäi asumaa iskän kanssa kotiin, koska ne ei tarvinnu sillon yhtä paljon huolenpitoa ku mie. Mie siis olin sillon yheksänvuotias ja miun sisko ja veli oli 15 ja 13.
Muutettiin vaan parinkymmenen kilometrin päähän, mut miulle se oli paljon, ku en päässy helposti kulkemaa tält uudelta paikkakunnalta Y takasi kotikuntaan X, jossa miun kaikki kaverit oli. Sen lisäks en oikein hyväksyny muuttoa muutenkaa, joten en osannu sulautua paikallisten lasten joukkoon ja loppuen lopuks miuta alettiin kiusaamaa.
Miuta ei oltu koskaan ennen kiusattu, joten en osannu suhtautua siihen muuten ku loukkaantumalla ja ottamalla kaiken itteeni. Ja tätä jatku ala-asteelta yläasteelle. Ylä-asteella onneks läysin muutamia kavereita joiden kanssa pyörin, mut en oikein koskaa viihtyny kyseisellä paikkakunnalla (Y). Olihan sielläki hyvät hetkensä, mut suurimmaks osaks kaipasin takasi paikkakunnalle X, jossa olin pienenä asunu ja koko ala- ja yläasteen vieraillu.
Peruskoulut loppu ja olin ihan hukassa tulevaisuuden suhteen, joten hain lukioon. Koska kummallakin paikkakunnalla oli lukio ja iskälle sopi et muutin sinne, päätin hakea paikkakunnan X lukioon. Se paljastu hyväks valinnaks ja viihdyin siellä tosi hyvin. Olin mm. miun lapsuuden kaverin S:n kanssa tosi läheinen ja pyörittii yhtenään yhessä.
Lukion jälkeen piti taas miettiä tulevaisuutta, ja yritinki hakea muutamiin kouluihin, mutten päässy. Päädyin loppuen lopuks hakemaa kansanopistoon ja opiskelinki Joutsenossa vuoden englantia.Opistoajan kohokohtana oli reissu Cardiffiin ja Lontooseen toukokuussa! Se vuosi oli tosi kiva ja opin paljon itestäni ja kielenopiskelusta. Ainaki sen, ettei englanti ollu välttämättä se aine mitä haluaisin opiskella yliopistossa, mutta kuitenkin kieli, josta tykkään todella paljon.
Joutsenossa vuosi vierähti nopeesti ja taas tuli aika hakea johonkin kouluun. Tällä kertaa olin lähempänä kouluun pääsyä, mutten kuitenkaan onnistunu pääsemään sisään. Päädyin hakemaan taas opistoihin, kun taustalla oli kuitenkin jo yks mukava vuosi opistossa. Täl kertaa päädyin Lahden kansanopistoon, jossa paraikaa opiskelen journalismia, ja jonka takia rustailin tälläsen yksinkertaisen ja lyhyehkön tekstin miun elämästä.
Tiedän ettei se kuulosta kovin kummoselta ja ei se ookkaan ollu kovin kummonen, mut se on miun elämä. En oota siltä suuria, mutta toivon silti parasta.
Mukavaa syyskuuta kaikille. (Ja anteeks jos tein kirjotusvirheitä, kello on paljon ja miun pitäis olla jo nukkumassa)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti