Viime viikonloppuna jo harmittelin kun olin niin nuhainen ja, että koulu järjesti puutarhajuhlat perjantaina, sillä se tarkoitti,etten ollut menossa kotiin käymään. Ei minulla ei ollut/ole kamala koti-ikävä, vaan kaipailin joitakin tavaroita, jotka epähuomiossa olen onnistunut jättämään kotiin. No tämän viikon perjantaina soitan isälleni ja ilmoitan, että olen tulossa. Muuten ihan kiva, mutta isäni oli suuntaamassa toiselle puolelle Suomea juuri tänä viikonloppuna. No ei se mitään, voinhan vaikka käväistä äitiäni tervehtimässä. Onhan tämä vielä lomallakin. Mutta ei. Äiti on vielä suvun mökillä, eikä ole tulossa sieltä kuin vasta myöhään lauantai-iltana, joten vierailu menisi sunnuntain puoleen, mutta se taas ei sovi minun suunitelmiini.
Hieman pettyneenä päätin silti lähteä kotiin. Pohdiskelin matkustusvaihtoehtojani ja päädyin kulkemaan junalla Kouvolaan ja sieltä bussilla kotiin. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut kulkea koko matka linja-autolla, mutta olisin joutunu odottamaan yli puolituntia jatkoyhteyttä. Valintani oli kuitenkin huono ja VR kusi suunitelmani täysin. Olin katsonut ehtiväni bussiin, joka oli lähdössä 10 minuuttia junan saapumisen jälkeen, mutta olipa yllätys kun juna olikin yli kymmenen minuuttia myöhässä ja bussi täysin aikataulussa. Toisin sanoen minä jäin jumiin Kouvolaan, sillä seuraava linja-auto oli lähdössä vasta yli kahden tunnin päästä. Hurraa..!
No kaksi tuntia voi käyttää hyödyksi, joten soitin kaverilleni, joka auu paikkakunnalla. No, mutta tietenkin hän on juuri tänään jossain aivan muualla, joten joudun tyytymään kaupungilla pyöriskelyyn. Onneksi keskusta on tuttu, ja päätänkin suunnata kauppakeskuksiin, joissa voisin viettää muutaman tunnin. Kauppakeskusten aukioloajat ovat eri mieltä. Lähes jokainen liike menee kiinni jo seitsemältä, joten tyydyn syömään subin ja kipittelemään takaisin matkakeskusta kohti. Matkalla huomaan Sokoksen olevan tunnin muita liikkeitä pidempään ja päädynkin seilaamaan liikkeessä päämäärättömästi sen sulkemiseen saakka. Harmillisesti minulla on senkin jälkeen lähes tunti aikaa linja-auton lähtöön, joten päädyn istuskelemaan matkahuollon aulassa ja tuijottamaan puhelimeni ruutua.
Siellä istuskellessani muut ihmiset kiiruhtivat omiin kyyteihinsä, kun taas minä pelailin tuhannen pelini Candy Crushia ja kuuntelen musiikkia mp3-soittimestani. Onneksi pääsin loppuen lopuksi linja-autoon ja kotia kohti. Suunitelmani ovat kuitekin jo pilattu, sillä olin suunitellut meneväni kotiin kaupan kautta, mutta en kehdannut tehdä ruokaostoksia Kouvolassa, sillä ne olisivat ehtineet mennä pilalle ja kotipaikkakunnalle päästyäni kaikkia kaupat olivat jo kiinni. Niimpä lampsin pimeässä kotiin väsyneenä ja ilman ruokaa.
Vaikka ketään ei ollutkaan kotona, oli silti mukavaa astella sisälle, istua tutulla sohvalla ja nukkua omassa sängyssä. Ja aamulla ehdin hyvin käydä kaupassa ostamassa ne puuttuneet ruokatarvikkeet. On myös yksi suunitelma mitä kaikki edellämainitut ongelmat eivät pilanneet - voin edelleenkin pakkailla tarvitsemani tavarat ja raahata ne selkä vääränä Lahteen. "jeij!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti